KUVA-ANALYYSI

Akseli Gallen-Kallela:
Lemminkäisen äiti (1897)

Kuvassa kuollut mies makaa maassa, ja vanhempi nainen istuu ruumiin vieressä, käsi ruumiilla, ja katsoo taivaalle kaihoisa ilme kasvoillaan. Tapahtumapaikka on joen varrella. Kivet ovat veressä ja maassa on ihmisen pääkalloja ja luita. Joessa ui joutsen.
   Teos on Kalevalan kuvitusta. Aikaisemmin kuvan tapahtumahetkeä Lemminkäinen on tapettu ja paloiteltu, ja sen jälkeen palat on heitetty jokeen. Sen jälkeen äiti on haravoinut palat joesta ja ommellut Lemminkäisen kokonaiseksi, ja kuvassa näkyy, kun äiti istuu Lemminkäisen vierellä. Kuvan tunnelma on synkkä ja äidin katse on hyvin surullinen.
   Teoksen on tehnyt Akseli Gallen-Kallela (26.4.1865-7.3.1931). Gallen-Kallela on Suomen tunnetuimpia taiteilijoita maailmalla. Hän maalasi Suomen luontoa, korpimaisemia ja erämaiden kansaa, sekä Kalevalaa. Hänen teokset ovat usein kansallisromantiikkaa, kuten myös Lemminkäisen äiti. Hänen muita tunnettuja teoksia ovat mm. Poika ja varis (1884), Sammon puolustus (1896) ja Kullervon kirous (1899).

TYÖ 3

Viimeisenä töynä teimme teoksen ''Taidekuva taidekuvan sisällä''. Ennen työn aloittamista kävimme työhön liittyen teoriana läpi sommittelua, joka tarkoittaa taidekuvan kokonaisrakennetta, eli sitä miten teoksen tapahtumat on kuvaan sijoitettu. Sommittelun perustyyppejä ovat horisntaalinen, vertikaalinen, diagonaalinen, kolmio- ja ympyräsommitelma, sekä kultainen leikkaus. Horisontaalinen sommittelu on vaakasuoraa, siitä tulee levollinen ja rauhallinen tunnelma. Siinä korostuvat myös etäisyys ja avaruus. Vertikaalinen sommittelu taas on pystysuoraa, siitä tulee paikallaan pysyvä vaikutelma ja siinä on ylevä, ja juhlallinen tunnelma. Diagonaalinen sommitelma tarkoittaa, että kuvassa esiintyvät asiat kulkevat pääsääntöisesti kulmasta kulmaan. Sille tyypillistä ovat erilaiset, vinot viivat ja sen vuoksi tunnelma kuvassa on vilkas, tehokas ja dramaattinen. Kuvissa on myös liikettä ja jännitettä. Kolmiosommitelmassa kuvaelementit on sijoitettu niin, että kuvassa näkee kolmion, ja ympyräsommitelmassa tapahtumat voi kuvitella ympyrän muotoon. Kultaista leikkausta emme käyneet sen suuremmin läpi, koska sitä on vaikea käyttää. Siinä kuitenkin kuvaan ajatellaan ruudukko, ja tärkeimmät tapahtumat sijoitetaan ruutujen kulmien kohdalle.
   Kun työtä aloitettiin tekemään valitsimme ensin taidekuvien joukosta mieluisimman. Otin hatun, joka leijaili taivaalla. Päätin käyttää horisontaalista sommitelmaa, koska pilvet olivat valmiissa kuvassa vaakasuorassa. Kuvan sai tehdä millä väreillä itse halusi. Käytin kuvan tekemiseen paljon eri tekniikoita. Piirrettyäni kuvan paperille, väritin hatut vesiliukoisilla vahaväreillä, ja sitten häivytin vahavärin rajoja vedellä. Taivaan taas tein niin, että ensin maalasin sen akvaelliväreillä, ja sitten tein päälle kuivapastelli liiduilla, niin taivaan sävystä tuli hyvä. Pilvistä yritn saada elävämmän näköisiä töpöttelemällä niitä siveltimellä, ja tein niiden alaosat tummemmiksi myös kuivapastelli liitujen avulla. Lopuksi kiinnitin kuivapastellin työhön fiksatiivilla.

   Oli mukava, kun työn sai tehdä millä väreillä itse halusi. Oli aika haastavaa saada taidekuva uppoamaan työhön, ja hatuista saman värisiä, kuin taidekuvan hatut oli. Taivaan ja pilvien tekemisessä mielestäni onnistuin, ja niistä tuli aika todellisen näköisiä. Hatut taas jäivät vähän eri värisiksi kuin mitä taidekuvan hattu oli. Kokonaisuudessaan teoksesta tuli kuitenkin hyvä.

TYÖ 2

Olin pois sen tunnin, jolla työtä aloitettiin tekemään. Sillä tunnilla käytiin teoriana rytmiä kuvataiteessa. Rytmillä saa luotua teokseen oman, persoonallisen ilmeensä ja rytmi syntyy värien, muotojen, valojen ja varjojen vaihteluilla. On olemassa vapaata rytmiä ja sidottua rytmiä. Tunnilla myös aloitettiin tekemään seuraavaa työtämme eli kolmiulotteista veistosta hammastikuista. Teos kootaan kuumaliimalla ja alustana on styroksikuutio.
   Seuraavalla tunnilla, kun olin koulussa, aloitin tekemään työtä. Liimasin ensin tikkuja päällekkäin niin että seuraava tikku oli aina vähän ristissä edellisen tikun kanssa. Niistä tuli vähän kukan tai tähden muotoisia, ja tein niitä noin kymmenen. Kun ne oli tehty ja kuivunut, aloin yhdistelemään niitä aputikkujen avulla, ja kiinnittämään niitä alustaan. Kun veistos oli valmis se vielä värjättiin ja styroksialusta piti käsitellä tai maalata. Värjäsin veistoksen kultaiseksi, ja koska spray-maalia roiskui styroksialustaan hienon näköisesti, en käsitellyt sitä muuten.
   Työssä haastavinta minulle oli keksiä millaisen veistoksesta lähtisi tekemään. Sitä oli kuitenkin mukava tehdä ja oli kivaa vaihtelua, kun työ oli erilainen mitä olen tottunut kuviksessa tekemään. Olin tyytyväinen, koska sain työn ajallaan valmiiksi, vaikka olin ensimmäisen tunnin pois.

TYÖ 1

Aloitimme ensimmäisen tunnin käymällä läpi taiteen määritelmän: Taidetta on vaikea määritellä, koska se muuttuu kaiken aikaa. Määritelmä on kuitenki sidoksissa aikaan, paikkaan, teokseen, teoksen katsojaan ja vallitsevaan kulttuuriin.   Kävimme läpi myös taidekäsityksiä. On olemassa institutionaalinen, intentionaalinen, esteettinen ja subjektiivinen taidekäsitys. Institutionaalinen taidekäsitys tarkoittaa vain kriitikoiden, museoiden, ym. hyväksymää taidetta. Intentionaalinen taidekäsitys taas tarkoittaa, että teoksen asema taideteoksena määräytyy tekijän tarkoitusperien mukaan, esim. taiteilijan valkoiseksi maalaama taulupohja ei ole taidetta ellei taiteilija itse sano niin. Puhuimme myös esteettisestä taidekäsityksestä, joka perustuu teoksen ulkomuodon ominaisuuksiin, kuten täyttääkö se taiteen sääntöjen kriteereitä, ja subjektiivisesta taidekäsityksestä, joka on kunkin henkilökohtainen näkemys siitä mitä pitää taiteena.
   Katsoimme tunnilla myös kuvia taideteoksista ja mietimme ovatko ne omasta mielestämme taidetta. Lopetimme tunnin siihen, että opettaja pisti musiikkia soimaan, antoi kuusi eri sanaa, ja sanoista piti piirtää niin monta kuvaa kuin tietyssä ajassa ehti. Sanat olivat olio, hattu, kasvi, kulkuneuvo, kenkä ja hiustyyli.
   Seuraavan tunnin aussa kirjoitimme vihkoon kollektiivisesta taiteesta eli yhteisötaiteesta. Sen tarkoituksena on tehdä jotakin yhteisön ehdoilla, heitä varten ja yhteisön jäsenten kanssa. Se on sosiaalista taidetta, ja se toteutetaan usein projektina, tapahtumina tai työpajoina. Sen pyrkimyksenä on poispääsy taidegallerioista ja museoista.
   Sitten saimme tehtäväksi tehdä pienissä ryhmissä edellisellä tunnilla piirtämistämme kuvista taideteos. Kaikki kuusi kuvaa piti löytyä ja kaikkien ryhmän jäsenten kuvia tuli käyttää. Olin Piritan pari. Käytimme loppu tunnin suunnitteluun.
   Ennen kuin aloimme maalaamaan teosta, kekustelimme väriharmonioista. On olemassa yhden värin harmonia (yhden värin monta sävyä samassa maalauksessa), valööriharmonia (värin eri tummuus- ja vaaleusasteita samassa maalauksessa), vastaväriharmonia (vastavärit samassa maalauksessa) ja disharmonia (värien riitasointu). Päätimme Piritan kanssa käyttää vastaväriharmoniaa. Kun aloitimme tekemään työtä, maalaus piti ensin maalata yhdellä värillä kokonaan, jotta vältetään aloittelijan virhe eli valkoista ei näkynyt enää sen jälkeen alta. Pohjaväri myös sitoo muita värejä yhteen. Sitten aloitimme maalaamaan työtä sen oikeilla väreillä. Lopuksi vielä elävöitimme työtä sävyttämällä sitä, tekemällä heittovarjoja ja maalaamalla kuvassa esiintyviin asioihin valo- ja varjopuolia.
   Työtä oli mukava tehdä ja yhteistyö Piritan kanssa sujui hyvin. Kumpikin teki suunnilleen saman verran hommia. Kun tein työtä opin kuvan elävöittämistä, aikaisemmin kun olin maalannut olin tehnyt vain aika tasaisia pintoja. Lopputulos oli mielestäni hyvä:)